Ei kaikista paksuinta tavaraa. Imelä tuoksu, siirapin huomaa. Ei kyllä mitään vikaa tässä tuotteessa. Oikein suunmukainen, makea ja hieman täyteläinen. Makeutta toki sen verran että yhden näitä vaan juo kerrallaan

Vaahto häviää nopeasti. Tuoksussa lähinnä kahvia, mutta siirapistakin saa kiinni jos oikein yrittää. Suutuntuma samettinen, hieman happoja. Maussa tuhtia mallasta, tummaa paahtoa ja sitä siirappia. Vähän kuivempikin voisi olla, mutta ei tästä huonoa keksi. Paras (uusi) stout pitkään aikaan.

Ripauksenverran mokkakahvinväristä vaahtoa erittäin tummanruskean valoaläpipäästämättömän oluen yllä joka tuoksuu makean ruokosokerisen kahvisen paahteisen suklaisen maltaiselle ja maistuu tummapaahteisen kahvisen tammisen siirappisen alkoholisen lämmittävän maltaiselle, neljä bojoa. PE: ei ol. Purkitettu: ei näy.

Ripauksenverran mokkakahvinväristä vaahtoa lähes sysimustan oluen yllä joka tuoksuu makean kaffeisen paahteisen maltaiselle ja maistuu makean paahteisen kahvisen siirappisen katkeran muikealle, neljä bojoa. PE: ei ol . Purkitettu: ei näy.

Tuoksu on miellyttävän tasapainoinen, kahvia, tammea, vaahterasiirappia ja paahteisuutta. Maussa on yllättäen samoja piirteitä😁. Aivan alku tosin on suklaan sävytteinen, mutta sen jälkeen alkavat vaahterasiirappi ja kahvi löytymään. Jälkimaussa on tammista kuivuutta ja vaahterasiirapille ominaista kevyttä kitkeryyttä. Täyteläinen ja paksuhko suutuntuma.

Two small ones @ Pien. It's Wednesday anyway. Pours murky, bright black. A fawn, velvety head emerges on the surface up to one finger's level. The foamy cap melts soon to the sides. The scent is remarkably sweet: the amount of lactose must be notable. Espresso is heavily sugared and contains cream. Italians wouldn't probably call it 'espresso' anymore 😅 Another hefty element is maple syrup. It even smells sticky. Furthermore, I can pick a hint of milk chocolate. The taste confirms everything said above: huge amounts of maple syrup, some milk chocolate, bags of cacao nibs and espresso with a sugar load. Lactose and cream are evident. Diabetes guaranteed! The body is really robust but the stickiness mesmerizes my assessment. The finish levels the sweetness somewhat down but doesn't get away from it entirely. Maple syrup is nicely present. Simultaneously, the bitter side of mocha steps more boldly forward. As if the balance was reached only at this stage after the initial sugar overkill. The aftertaste is here now, entertains us for long, feeling stupid and contagious. The mouthfeel is sticky, extremely desserty, full, soft, velvety and smooth. It's deep, thick, relatively gentle but powerful. Not particularly complex, which is no surprise, I guess?