Hmm, aivan uusi olut mutta myös panimo samalla Pintiin. KCM Ruoholahti ainakin tätä möi hintaan 4,99 eurokolikkoa, kokeillaas ny sit. Lasiin kaatuu aivan jäätävän tiukka smoothie, tyrnimarjan värinen paksu massa on kieltämättä näyttävän näköinen lasissa. Vaahtoa ei juuri ole, mutta perään jäävä massa on tiukan sameaa hötöä peräänsä jättävä. Tuoksu on mielettömän voimakkaan mausteinen jostain kanelinsekaisesta, pomeramssisesta tuhdista kamasta, jossa myös nektariininen paksuus työntää läpi. Hedelmäisyys on muuten jotensakin todella tuhdin, käyneen greipinkuorista ja veriappelsiinin lihaisaa. Makeus ampuu jostain jäätävän lujan paksuuden läpi poltetun sokerisena ja kermaisen persikkaisena. Soppaan mahtuu myös vivahde mäskistä ohraa ja kuivaa, dänkkistä ruohoa. En tiedä mitä tästä pitäis olla mieltä, sekameteliä pitää. Maku on tuoksua seuraava, joskin yhtäaikaa aivan jumalattoman smoothiemaisen paksu mutta myös hapokkuutta ampuva ihan naftisti yli laidankin, huhhels. Hedelmäisyys on jotenkin niin uskaliaan runsas, että pyöräyttää silmiä alkuun; pomeranssinen, greippinen ja veriappelsiininen tykitys on huikea, muutakin on paljon mutta loppuu aistit kesken - first time. Mausteinen puoli on edelleen ovelasti kardemummainen, tummana takaa potkivan kanelinen, murskatun siemeninen. Hedelmäsokerista makeutta ja hapanta potkua on ihan mielinkielin, mutta ei lopulta liiaksi. Yrttinen potku ja humaloinnin määrä saa silti jättävän burnin kitalakeen, mikä sosemaisen kaman jälkeen on aika loisteliaasti rakennettu. Jälkimaku nyt vasta jotensakin vahvan maltainen, mutta edelleen hedelmäisen olemuksen ja koko maun luoman kokonaisuuden näytöstä. Suutuntuma todella paksu, suuntäyttävä, hapokas, pitkään potkiva hop-burnilta. Aivan hölmön hauska teos. Ei tästä osaa sanoa, että onko taaskaan kyseessä olut, mutta sellaisena on myyty joten pakko uskoa. En soureista juuri ole välittänyt, mutta tässä kaikki jutut paukuttaa niin maan viittä vaille lujaa, jotta vaikea olla pitämättä. Game-changer.