Reilun vuoden verran kaapissa ikääntynyt pullo auki uudemman bourbon-version tultua taloon. Tynnyröity versio jule maltista jos en aivan väärässä ole. Tuoksussa syvää paahteisuutta ja makeaa luumua, toisaalta selkeä rommitynnyri leikkaa imelyyttä pois. Maistettaessa ensimmäisenä esiin nousee rommisuus ja vaniljainen kepeys, jonka jälkeen maku kääntyy paahteiseen, todella pitkään jälkimakuun jossa tarjoillaan myös suklaata ja luumua. Lopuksi tynnyröinti nousee esiin vielä toistamiseen. Kokonaisuudessaan ei kovinkaan makea, huolimatta todella paksusta rungosta. Rommi ei itsessään ehkä korosta makeutta tai tuo kokonaisuutta täydentäviä makuja, mutta tämä on tietysti mieltymyskysymys. Bourbon-versiota kohtaan odotukset ovat kyllä korkealla.

Nyt on sellanen jytky ettei tästä juuri olut parane. Nam 😋

Pehmeä. Romminen. Vahva. Lämmittävä.

Kinkut ja muut herkut puskee varmaan nielussa asti vastaan hennon ahmimisen jälkeen, juur sopiva olut siis lähtee painamaan massaa eteenpäin. Kaikinpuolin tuhti kattaus luulisi tulevan tästäin. 2020 versio. Lasiin kaatuu jouluyön taivasta mustempi olut, tuikkuvalon edessä päästää reunaltaan colan värisen taiton lävitseen. Vaahto on suklaanruskea, melko isokuplainen ja tyyntyvä, mutta hienon linnunradan oluen päälle piirtävä ja hyvin hanakasti lasiin tarttuva laskeutuessaan etenkin öljyisenä. Tuoksu on jo Jule Mælkia odottaen heti runsas ja vahva, vaatii aikaa lasissa. Rommitynnyrin lämmin olemus tuhdin paahteisen karamellisoituvan sokerin kanssa on heti kärjessä, siirappinen ja ylikypsän tumman hedelmäinen kerrostus kuivan luumun, rusinan ja tuoreen viikunamaisen hillon kera on runsasta. Konvehtinen ja kaakaoinen suklaisuus astelee perässä sekoittuen myös johonkin tumman marjaiseen marmeladiseen. Maltaan ja syvän tummapaahtoisen kahvin paahteisuus on yhtälailla painavaa kuin muukin lasin yllä. Tynnyrisen märän, kyllääntyneen puun rinnalla ja koko olemuksessa on alkoholinen lämpö, joskin on voluumiakin. Maku saattelee vieläkin tutumpaan Mælkien maailmaan. Tumma karamellinen, tahmaava mutta pistokas karamellisyys on runsasta, kieliperiä helliväsri kipristelevää. Siirappinen, paahteinen makeus on just hänessään, ylikypsän hedelmäinen puoli luumuisena, viikunaisena ja rusinaisena yhtäältä nostavat makeutta ylös ja hakevat itseensäkin korostusta tätä kautta. Paahteisuutta riittää niin tynnyriltä, maltaalta kuin kahvisesta, kermaisesta pavusta, mallas myös luo limppumaista ja tumman oraista runkoa taustalle. Laktoosin pehmeys näyttäytyy suklaan kanssa tehden tästä konvehtisen lisäksi myös pehmeän liukuvaa kastikkeisuutta. Suun tottuessa myös rommitynnyrin mahtava makea, jalojuomainen mausteinen puoli antaa oman reilun säväyksensä paletille. Puinen olemus on kuin veistetty suoraan rommitynnyrin kyljestä, jääden kosteaksi ja makeutta luovaksi, hennosti hiiliseksi. Jälkimaku laajasti hedelmäisen makea, paahtuneen karamellinen, romminen, suklainen ja vahvan maltainen. Suutuntuma tahmaava, täyteläinen, runsas, hapokaskin ja kirpeyttä tuottava. Hyvin vahva ja aikaa vaativa olut tämäkin kyseisen sarjan olut. Ehkä tähän on jäänyt hieman liialti kuiten rommilta aistikkuutta, joka jää lämpimänä ja hieman pölähtävänä alkoholina. Toisaalta kun loppujuoja tottuu näihin, niin avautuva syvyys ja makeus on aivan omimmillaan ja hapen kanssa elävä olut vain paranee lämmetessään. Hyvää joulua kaikille Pinttiläisille! 🍺🎅🏻

2020