Ilman oikeastaan ennakkoluuloja saati tietoja, Dark Strong Ale vajavaisella 12,5 voltin jännitysmomentin laukaisijalla. Katsotaan, eipä tässä kiire mihinkään - joku nimittäin veti lounaaksi lepakkoa. Lasiin kaatuu syvän tummanruskea, lähes musta olut. Joskin reunoilla antaa valon edessä syvää kastanjaa itsestään. Vaahto on valkosuklaan värinen, nopeasti pitsiseksi ringiksi oluen ja lasin reunaan tyyntyvä rinki. Tarttuu kohtalaisen voimakkaasti lasiin tyyntyessään olomuotoonsa. Tuoksu on todella käyneen hedelmäinen että marjainen; luumua, kastanjaa, rusinaa, mustikkaa, vatukkaa ja omenaa. Kevyttä sherryisyyttä, voimakasta tummaa tammisuutta jossa myös kevyt savuisuus. Maanläheistä, märkää pellonpohjaa, todella tummaa suklaisuutta jossa aavistus liköörisyyttä. Paahtunutta sokeria, johon paahdettu mallas tulee kylkeen. Maku on hieman terävämpi, tynnyrikypsytys meinaa haukata koko tuntuman alleen. Pähkinäisyyttä, nahkaisuutta, todella voimakasta tammisuutta, kastamjaisuutta. Hedelmäisyys häviää jopa taakse, luumuisuus ja rusinaisuus ovat kevyesti savuisen twistin alla, jossa todella paahteinen mallas ja kova suklaa koittavat ponnistella esiin. Jalojuomaisuus ja ennentoren terävähkö brandy ampuu aikalailla suuhun. Jälkimaku todella tamminen, vaniljainen ja brandyinen. Suutuntuma liukas, öljyinen, täyteläinen. Tämä ei nyt aivan osu maaliin. Melkein väitän, että kohdalle osui taas pullo joka on tynnyrin viimeisiä, nimittäin tuo alkon potku on todella paljon lujempi maullakin kuin 12,5. Menee, mutta jää tälle asteelle.