3000.!!!  Tähän määrään meni se noin 4v. Järkyttävä määrä tällä hetkellä ajateltuna, kun ei puoltakaan tiedä/muista ulkoa mitä tullut maisteltua. Pakko myöntää, että liikaa on tullut huonoja suomalaisia alkupäässä tästä määrästä maisteltua ja muutenkin. Samat rahat olisi voinut laittaa laadukkaampaan eurooppalaiseenkin, kun olisi tiennyt ja osannut tilata aiemmin. Suomalaisten panimoiden tuotokset ovat onneksi parantuneet siitä, kun ensimmäisiä keräilin ostoskoriini 2016 vuonna, mutta onhan kuilu eurooppalaisiin ja varsinkin jenkkeihin edelleen todella iso.  Tällä hetkellä (kuten varmaan olettekin huomanneet) tilailen ja nautiskelen pääosin aika varmoja ja laadukkaita tapauksia, koska ns. elämä on liian lyhyt juodakseen huonoa kaljaa. Koitetaan jatkaa sillä tämänkin jälkeen. ——— Yllättävän paljon tuli pohdittua, että minkä ottaisi 3000. eri olueksi. Vaihtoehtoina oli aluksi jokin BA IS ja viime viikkoina mahdollisiksi tuli myös jokin selvästi parempi jenkkihopsi. No tämän viikon maanantaina yllätyin, kun etelämpää oli postin kyytiin laitettu paketti, jonka sisällöstä en tiennyt mitään. Eilen sen sain, avasin ja yllätys oli melkoinen. Tämähän siellä oli ja tottakai tämän nyt tähän hetkeen avaan, koska lähettäjät olivat sen myös niin halunneet. Suuret kiitokset heille. 😍😍 Kovasti kiinnosti aikanaan tämä, mutta siirsin ajatukset sen nauttimisesta jo seuraaville vuosille. Omanlainen legenda olut- ja varsinkin ipamaailmassa. Pullotettu 5.2.2020, joten tasan 8 viikkoa ikää. ————— 1,5 sormen paksuinen valkea vaahto. Hieman utuinen oranssihtavan keltainen triple ipa. Tuoksussa hallitsee runsaan pehmeä kypsempi sitrushedelmäisyys: mehuisan makeaa appelsiinia ja mandariinia, kuivakan hapanta greippiä kesyllä kuoren sävyllä ja sitruunankuorta. Makeampaa hedelmää nousee esille lämmetessä, ananasta ja kepeästi persikkaa ja hieman passionhedelmää. Taustalle jää enemmän pehmeää havuisaa ja yrttistä humalointia kukkaisella sävyllä sekä ohraista osin karamellista maltaisuutta. Todella mahtava runsas tuoksu. 😍 Maussa runsaasti tuhdin happamaa ja kypsemmän pehmeää greippisyyttä ja sitruunaisuutta, yrttistä ja havuisaa humalointia, reilummin makeaa appelsiinista hedelmäisyyttä, jossa myös kypsempää ananasta sekä kepeästi aprikoosia, cantaloupemelonia ja kevyesti persikkaa. Ohraisen maukas ja rouhea maltaisuus on taka-alalla tukemassa. Makumaailma on ihanan tuhti. 😍 Katkeroa pitkäkestoisen runsaasti, mutta hyvin pehmeästi sekoittuen runsaaseen runkoon täydellisesti. Jälkimaussa kevyttä happamahkoa appelsiinista greippisyyttä. Suutuntuma on kuohkean hiilihappoinen täyteläisen pehmeällä osin mehuisalla rungolla. —————— Onpas upea tapaus. 😍 Todella laadukas ja maukas west coast -tyylin triple ipa. Mieletön kypsempi ja monipuolinen sitrushedelmäisyys, jota tukee tuhti pehmeä katkero ja runsas täyteläisen pehmeä runko. Raikkaammat makeat hedelmät tuovat kivaa raikkautta sekaan. Alkoholista ei mitään havaintoa. Harrastuksen alkuaikoina varsinkin tämänkaltaiset ipat/dipat olivat mieleeni. Tämän kautta muistuu ne alkupuolen Brewdogin Jack Hammerit yms. mieleen, jotka veivät ipafanitusta kokoajan syvemmäksi. Oispa näitä enemmän markkinoilla. Mutta, taas uus tonni rikottu ja jatketaan samaan malliin. Katsotaan muutanko arviointeja jotenkin tästä koulutuksenkin insinöörimäisestä kaavamaisuudesta johonkin suuntaan, koska enemmän kiinnostaa vain nautiskella näitä kuin kirjoittaa joka hörpystä kommentti tai lisäys arvioon. Toisaalta arvioinnin kautta syventyy enemmän itse lasin sisältöön. Nytkin vielä puolet lasissa juomatta, kun arviointi tehty. 😍 Suuret kiitokset tämän oluen mahdollistajille! 😍😍 Ja kiitos myös kaikille seuraajille ja tykkääjille.

Jos joku olisi viime vuoden puolella sanonut, että istun mökillä kodassani maaliskuun 4. päivänä, ja joisin pullotettua Pliny the Youngeria, niin olisin osoittanut sormella ja nauranut. Jostain käsittämättömästä syystä tilanne on nyt kuitenkin yllä kuvatun kaltainen. Ihan kauhean montaa beer goalsia ei juuri nyt ole listalla, mutta tämä on siellä keikkunut harrastuksen alkuajoista lähtien. En olisi ikinä voinut edes kuvitella, että tämä maaginen yksisarvinen eksyy lasiini tänne tällä hetkellä erittäin myrskyävään Suomeen. Tämä oma yksisarviseni on pullotettu 05/02/20, joten tänään tällä yksilöllä on ikää tasan 28 päivää. Normaalistihan tämä olut tarjoillaan pintissä, mutta jotenkin luontoni ei antanut periksi laittaa sitä sellaiseen. Olut kaatuu lasiin oranssisen keltaisena ja aavistuksen utuisena. Pinnalle nousee puolen sormen korkea kermainen vaahto. Tuoksu pistää sukat pyörimään jalassa. Miten voikaan olla niin raikkaan ja pehmeän hedelmäinen ja greippinen, ja kuitenkin samalla voimakkaan humalakäpyinen ja havuisan katkeroinen. Aivan käsittämättömän upea. Ja se maku... huh huh. Olen varma, että joku korkeampi taho on tarkoittanut oluen tälläiseksi. Ihan käsittämätön ja upean täydellinen. Raikasta greippisyyttä ja appelsiinia, ja sen jälkeen kuin katanalla viilletty kuiva havuinen katkero. Jotenkin tuo 10,25% alkoholi on saatu häivytettyä johonkin täydellisesti. Suutuntuma on kermaisen täyteläinen ja pyöreä. Havuinen pienikuplainen hiilihappo kutittelee ihanasti kielenpäällä. Olen todella harvoin sanaton oluen edessä. Tämä on vain jotain niin täydellistä, ja vetää IPA-miehen herkäksi. Kannattaa toivoa sillä joskus ne toiveet käyvät toteen.

Tehdäämpä poikkeus ja sanaillaan pitkästä aikaa hieman. Ihan ensinnä, kun aloittelin harrastusta, niin luulin ettei tämä päivä koita ikinä, mutta koittihan se! Ensi kertaa ikinä pullotettua Youngeria - 5.2. pullotettu, eli ikää 3 viikkoa ja 3 päivää. Ennen korkin sihahdusta koitin asettaa itseni moodiin, etten anna ennakko-odotusten vaikuttaa ja arvioin objektiivisesti. Katsotaampas.. Kaatuu lasiin puolikirkkaana ja muodostaa melko reilun kermaisan vaahdon, vaikka kaadettu ”oikeaoppisesti” pinttiin (tässä tapauksessa Oiva Toikan Kippis-tuoppiin. Näyttää klassiselta ipalta, no haze, eli ei muodinmukaista. Tuoksu on kermaisan sitruksinen ja humalainen, ei missään nimessä humalapellettinen, kuten monet korkealle arvioidut nykyipat vaan nimenomaan puhtaan humalainen. Kevyen sokerista trooppisuutta, tuoreen appelsiininen meno ja päällä ripaus havuisaa sitruksisuutta. Ensi huikka paljastaa, että nyt mennään syvälle kaljaharrastelun sydänmaille. Muistan ”uran” varrelta monia klassisia jenkkihopseja, jotka ovat laittaneet ihon kananlihalle ja sukat pyörimään jaloissa (nyt ei ole sukkia, toim. huom.). Huimaa, että 10,25% juomasta saadaan näin pehmeää ja juotavaa. Alkoholista tai sen poltosta ei ole tietoakaan. Aivan pelottavan helppo ja tuoppi tyhjeneekin puoliväliin nopeasti, kunnes maltti tulee matkaan mukaan. Maku on ennenkaikkea kermaisan humalainen. Klassista west coast tyyliä appelsiinisella ja havuisalla menolla. Hieman ruohoista sitruksisuutta ja pian suussa pyörittyään kaikki leikkaantuu kuin giljotiinilla kuivaan havuisan greippiseen katkeroon, joka valtaa koko suun ja kestää ja kestää ikuisuuden. Vähän kuin käyttäisi olutharrastajan hengenraikastinta - hopsia, hopsia, hopsia. Koitin olla kriittinen ja etsimällä etsiä miinuspuolia. Mutta en vain löydä mitään. Ei siis mitään sellaista negaa, mitä voisi moittia. Niin puhtaat, klassiset maut ja niin mieletön balanssi tähän vahvuuteen. Olisin halunnut sanoa, että en lähde hypejunan kyytiin, mutta kuinkas kävikään. En löydä mitään moitteita. Klassisista klassisin, kaikkein paras perinteisen tyylin hopsi ilman mitään ylimääräistä kikkailua vaan aivan täysin puhdasta klassista, katkeran hedelmäistä menoa. Täydellinen. En voi kyllä sanoa muuta. Sori siitä niille, jotka eivät tykänneet. 🙂