Vielä kerran tämä lasiin, pullotettu 9/2019. Tuoksussa rusinaa, vaniljaa jossa häivähdys viskiä sekä hiven holia. Maku antaa kuivahedelmiä (pääasiassa rusinoita), tammipuuta, vaniljaa ja lopuksi viskiä. Alkoholin tuntee, hiukan maistaa, mutta se pysyy muistukuvia paremmin aisoissa. Vähän tahmeutta, muuten hyvin soljuva ja keveä, ehkä jopa helppo suutuntuma. Kuivahko lopetus. Hyvässä iskussa on vielä, loppua kohden alkoholi alkaa näyttäytymään enemmän. Se laskee napsun pisteitä, mutta nautittava edelleen.

Onpas mielenkiintoinen. Makea, rusinainen ja luumuinen, ohuen Bourboninen ja todella syvä. Pitkä kypsytysaika lienee miedontanut ja tyynnyttänyt ainakin Bourbonia, joka on ihan hyvä asia.

Työviikon, salin ja saunan jälkeen olutta ja snookkerin World Grand Prix'n välierää. Huomasin tuossa joku kuukausi sitten kypsytyskaappia putsatessa huomasin, että tässähän on parastaennen 9/2022. Juokaamme nyt pois treenikauden vikan jalkatreenin kunniaksi. Tämä olut (vanhempi vuosierä) oli yksi ensimmäisiä "isoja" oluita, joita olen ikinä juonut (oliko 2018), vaikka ns craft beerejä olen harrastanut jostain 2009 alkaen. Silloin annoin tälle 5/5. Kokeillaan nyt uudestaan ja toivotaan, ettei ole ylikypsää. ULKOASULTAAN olut on tummaa mämmin ruskeaa ja siihen nousee keltaiseen taitava luonnonvalkoinen vaahto. TUOKSU on melko veikeä. Vähän samaa kuin Lervigin Paragonissa, mutta ei ihan. Mallasta, luumua, todella kuivaa punaviiniä tai port viiniä, lakritsia, vaniljaa ja savua. MAKU on pehmeää kuin linnunmaito. Makeaa mallasta, luumua, portviiniä, kermatoffeeta ja lääkeyrttiä/lakritsia. Jälkimaussa kevyesti bourbonia vaniljoineen ja ihan pieni alkoholin pisto, joka ei ole 14%lle mikään yllätys. SUUTUNTUMA on melko täyteläinen ja pehmeän poreileva. No ei tää ehkä oo ihan vitosen olut😅, mutta oikein mukava silti. Hyvä siemailuolut snögöä katsoessa.

Uusintamaistoon, oli pakko-ostos kun tuli Kohtissa Tallinnassa vastaan, kellariin jäi vielä yksi odottamaan. Edellisestä maistosta kaksi ja puoli vuotta aikaa, oluella ikää ripaus yli kolme vuotta, päiväys oli toissa kuussa. Tuokussa imelyyttä, rusinaa, kuivahedelmää ja pehmeää vaniljaista bourbonia. Maistuu rukiinen imelyys, kuivahedelmät ja vaniljainen bourbon. Tynnyrin antimet ja olut kokonaisuutena ovat tasoittuneet ja pehmenneet tyylikkäästi ajan saatossa. Pientä alkoholin lämpöä edelleen mukana. Paljon tasapainoisempi kuin 16 % versio. Tämä olut iski todella lujaa edellisellä kerralla makuhermoon, erittäin hyvä on edelleen, mutta ei ehkä ihan niin kova kuin muistoissa. Hyvin kypsynyt olut ja todella maukas joka tapauksessa, ilolla jättää vielä yhden kellariin.

Jälkikasvu saatettu unten maille, joten yksi oletettavasti hyvä olut lasiin 🍺 en edes tajunnut, että tämäkin on jäänyt maistamatta, joten pakko se oli tilata kun sattui tulemaan vastaan. Noh itse asiaa. Tuoksu on reilun bourboninen, puinen, ihanan karamellinen, pehmeän leipäinen sekä vaniljainen. Kypsää hedelmää tarjoilee myöskin. Uuuh, on se kyllä pehmeää. Oikein suussa sulavan karamellista, vaniljaista ja limppuista. Myös tummempaa sokerisuutta sekä häivähdys tummaa hedelmää. Bourbontynnyri tässä on kyllä mukavan vahvasti esillä koko makupaletin läpi, ikään kuin kietoen muut maut paketiksi. Kivasti tulee lopussa myös tynnyrin puiset puoletkin esiin jännän mausteisuuden kera. Viipyilevä, maut säilyy suussa pitkään. Tässä on kyllä oiva esimerkki miten alkoholi piilotetaan, mutta saadaan lämmittämään ja elämään suussa. Erittäin hyvä, täytyy hankkia toinen odottelemaan 🍻

Põhjalan kellarisarjasta bourbon-tynnyrissä kypsytetty Odravein. Perusversio oli ihan mieluisa, joten antaa odotuksia myös tälle versiolle. Pullotettu 23.9.2019. Valoa vasten näyttää olevan syvän punaisenruskea olut. Yllättävän runsas vaalea vaahtokukka. Tuoksu tarjoaa reilusti lempeää bourbonia, kuivaa tammisuutta, tummaa hedelmäisyyttä sekä runsaasti karamellimaista makeutta. Maussa samat piirteet kuin tuoksussa. Vaniljainen bourbon jatkaa aika vahvasti etualalla, minkä kanssa makeaa karamellia, rapeaa limppua, ruskeaa sokeria ja tummia hedelmiä. Tasapainoinen, pehmeä ja sopivan syvä makupaletti. Suussa lämmin, pehmeä ja välillä aika tahmaava, runko keskitäyteläisen ja täyteläisen välimaastossa. Kuitenkin kohtuu helppoa nautittavaa, vaikka onkin aika vahvaa. Hieno barleywine, joka lunasti kyllä odotukset. Väkevä, mutta samalla pehmeä, tasapainoinen ja miellyttävä kokonaisuus. Mukava "slow sipper" illalle.

I’ve had this for quite a while, possibly over a year so I should have drank it before now. New Year’s Day seems to be as appropriate as any to open a rare beauty such as this. Pöhjala need no introduction. Their use of adjuncts in stouts is exceptional and pretty unique in style, and their barrel ageing is second to none. Big caramel and dried fruit hit on opening the bottle. An aggressive dark tan head soon dissipated after pouring which is a shame, as it looked fantastic atop the deep copper/amber hued beer. Flavours of sweet malt, caramel, prunes and dried sunshine raisins are all there in an intense flavour package, all kept in check by a warm boozy bourbon character. I haven’t seen this year’s release but if I do I’ll be buying it, as ever if i see Pöhjala, I buy on sight anyway.