Ei tarvi tänäkään vuonna lähtä Tapsan tansseihin, joten mavustellaan olutta. Jonkun hetken tämäkin säilynyt kaapissa, collabo tuotos näyttäköön mistä on tehty. Lasiin kaatuu hyvin syvään mustaan päähän jäävä olut, valonkin edessä todella tummanruskea valo viistää aivan ohuinta reunaa. Vaahto on mahonkiseen tummuuteen piirtävä, pitsisen pienikuplainen ohut rinki oluen ja lasin rajalla. Jättää ohuen valuvan jäljen peräänsä, varsin näyttävä olut tyynessä pimeydessään. Tuoksu on maltaan juhlaa tummassa, paahteisessa ja hennon savuisessakin viljaisuudessa, jonka kuitenkin taittaa ulos pyöristynyt, hieman ruispuuromainen olemus. Balticin tyylille muutoinkin paahteinen luonne on läsnä niin ajopuumaisesta hiiltyneisyydestä, kahvipavusta kuin hienoisesta, suolaisesta mineraalisuudesta. Suklainen puoli on taustalla lohkeavana kovuutena ja kevyen kuivana kaakaoisuutena. Hedelmäisyys on enimmälti mämmistä, tummaa metsämarjaista kypsyyttä kuitenkin tulee kuivan, ruokomaisen sokerisuuden kera. Miellyttävän raffi tuoksu, olematta kuitenkaan. Maku on edelleen hyvin mallasvetoinen, pyöristynyt mutta kuitenkin paahtunut ja hiilinen, hieman savuinenkin. Paahteisuutta työntyy muutoinkin enemmän ylös kahvisena ja palaneen siirappisena, lakritsisen syvänä makeampana puolena. Paahteinen karamellisyys löytyy nyt makeampana, konvehtisen suklaisena ja elehtivästi siellä täällä mausteisena tummana skaalautuvuutena. Makeus ei nosta kuin käytännössä tummaa, kypsynyttä metsämarjaisuutta ja kevyttä katajaisuutta, mitkä ovat todella miellyttäviä. Vehnäinen pyöreys taittaa yllättävän voimakkaasti ääripäitä nurin, joskin toimittaen kuitenkin tavaraa tilalle. Jälkimaku maltainen, paahteinen, savuisan twistin saava, hennon lakritsinen ja paahtuneen ruokosokerinen. Suutuntuma keskitäyteläistä parempi, hapokkuus pureutuu hitaasti mutta riittävän voimalla, kuivaa huuliin mutta pyörii pitkään poskissa. Nyt kun kehtasi pulloakin paremmin tutkia, niin tässä todella on vehnää käytettynä ja ilmeisen reilustikin. Balttiportterin hyvät, raffit ja mineraaliset puolet potkivat reilusti, vehnä taittaa sen väkevimmän puraisun pois, mikä voinee olla hyvä tämän kohdalla, koska elementtejä sfääreille on silti. Tasapainoinen, voltit piilossa ja pehmyt suussa, mutta laittaa vakkarin päälle heti kun nopeus saavutetaan.

Pehmeän paahteinen. Hieman kahvia.

Kyllähän jokaiseen syksyiseen "olut-iltaan" pitää tummaakin kaivaa esiin. Tällä kertaa sattui käteen Põhjalan ja Napabierin collab. Tummanpuhuvaa olutta. Ruskeahko, pienikuplainen vaahto. Sihinän perusteella hiilihappoja löytyy rapiasti.. Tuoksussa suklaata, kaakaota, vaniljaa, kahvia ja paahdetta. Oikein on mukavat tuoksut. Sihinästä huolimatta ei tässä onneksi ollut överisti hiilihappoja. Suutuntuma melko pehmeä, rasvainen ja kyllähän niitä hiilihappojakin kipristelevän kielen päällä jonkin verran.  Maun puolella mennään hyvin pitkälti tuoksun viitoittamalla tiellä ja samoja piirteitä löytyy. On tummaa suklaata, kaakaota ja kahvia paahteella varustettuna. On mukaan saatu hieman makeaa lakritsiakin ja kevyttä yrttisyyttä. Löytyy myös pientä palaneisuutta, nokea ja tammisuutta. Jälkimaussa makeutta, tummaa suklaata, kahvia ja paahteisuutta. Yllättävän makea jälkimaku. Omaan suuhuni makeamman puoleinen baltic porter, joka on hyvässä balanssissa. Mukava, syksyyn sopiva olut. Hieman olisin kaivannut jonkinlaista terävyyttä.

Kivan paahteinen, lakritsainen ja makeahko.

Ei maistunut alkoholit läpi erittäin hyvä portteri.