Maltainen Lager. Ei kuitenkaan mitään tavallisuudesta poikkeavaa.

Edes upea nimi ei pelasta tätä länsinaapurin pilssiä. Tämä oli kaikin puolin kehnompaa kuin moni bulkkilageri. Saunan lauteilla meni silti nopeasti ääntä kohti.

Aivan järjettömän kovalla etiketillä ja nimellä paiskattu olut lasiin, jonka Kivikon Kovimman sapelin omistaja ystävällisesti muulasi minulle Ruotsista. Ei mitään tietoa miksi tämä on nimetty näin, ja miksi etiketistä mies pitää kourallisen nakkeja korvallaan. Melkein tekisi mieli soittaa etiketissä olevaan numeroon. Olut laatuu lasiin aavistuksen utuisena ja ruskeahkon värisenä. Pienikuplainen sormen korkea vaahto nousee hetkeksi pinnalle. Tuoksussa vaaleaa mallasta, aavistus metallia ja sitruksen aromeita. Kevyttä yrttisyyttä ja tuoretta nurmikkoa. Ei mitenkään miellyttävä. Maku muistuttaa lähinnä etäisesti olutta. Vetinen, metallinen ja puistattava maku tuo mieleen pari päivää auringossa seisseen avatun suomi-bulk tölkin. Ei nyt oikein lähden. Noh.. vitsillähän tämä ostettiin, ja vitsihän siellä pullossakin oli sisällä. Annetaan nyt 1,3 tähteä hyvästä ideasta.

Uusi olut Pintissä ja muutenkin uusi olut. Ei tietoa mikä on tarina oluen nimen takana, mutta pakkohan se oli tilata. Aivan pakko. 😂😅 Oljen keltainen, kirkas lager normikokoisella vaahdolla. Tuoksu aika perus. ”Metallisuutta” jonkin verran, mallasta ja mietoa makeutta. Eihän tämä olekaan ihan pahaa* vaikkakin perusölppönen onkin kyseessä. Mallasrunko on sopivan tuhti eikä mikään hyökkää päälle. Normipilsu sanoisin. Ihan ok. Parempi kuin moni suomalainen pils. Vitsillä tämä on ostettu ja oikeastaan yllätyin ettei tämä olekaan mikään kitkerä kusisen villasukan makuinen olut. *UT-pisteet 2.7/5 vaikka uusi olut kyseessä.