Alkuun vaivasi sellainen "kuminen" maku mikä syntyy imppeihin, kun niitä pidempään kypsyttelee, sekä tuoksussa, että maussa. Tuoksussa se valitettavasti säilyi loppuun asti, mutta mausta hävisi kun antoi oluen avautua. Kyllähän tämä oikein kivasti taas upposi. Tällä kertaa kirpsakassa pakkassäässä pihan pergolassa luonnon tulen äärellä lammastaljalla makoillen ja ilotuksista nauttien. Tynnyri oli jo siellä taka-alalla, mutta vanilja ja muu miellyttävä makeus kantoivat tätä edelleen.

Eiliset maistelut oli aika 6/5 mut ei jaksanut alkaa runoilemaan jokaisesta jotakin. Mentiin ihan vaan nautiskelu edellä. Tästä pitänee varmaan kirjotella sana tai pari! Ulkonäkö (3 pistettä): - paksu ja flätti olut. Väri taittuu mustan sijasta samean tumman ruskeaan. Vaahto käväisee päälle ohuena huntuna ja katoaa samoin tein. = 2 pistettä Tuoksu (12 pistettä): - Makeaa bourbonvaniljaa ja karamelisoitunutta sokeria. Sitä samaa suklaista tuoksua kuin Eskimopuikon pinnassa. Ei virheitä tai esanssisuutta. = 11 pistettä Suutuntuma (5 pistettä): - Silkkisen pehmeä ja kermaisen paksu olut. Hiilihappoja ei juuri ole, mutta se tavallaan sopii erinomaisesti tähän olueen. Suutuntuma on kokonaisuudessaan huippuluokkaa. = 5 pistettä Maku (20 pistettä): - Huh huh. Vaniljajäätelöä ja keksimurua. Jääsuklaata. Bourbonista vain parhaat puolet ilman minkään sortin terävyyttä. Makeaa olematta kuitenkaan äklöä. Jälkimaussa alkoholin mukanaan tuomaa napakkaa kuivuutta, joka tasapainottaa kokonaisuuden hipomaan täydellisyyttä. Järjettömän hyvää. = 20 pistettä Kokonaisvaikutelma (10 pistettä): - Oluen ulkonäkö ei ole ihan mintissään, mutta paskaakos sen väliä kun muute elementit ovat täysin balanssissa. Tätä vois litkiä kulho toisensa jälkeen. Sopii myös niille, jotka eivät muuten tynnyrihommista välitä. Ei todellakaan ihme, että tuote on Mikkellerin parhaiten arvioitu olut. = 9 pistettä Yhteensä 47 bongoa.

Maistettu osana tastingia.

Mahtava. Vaniljaa todella paljon. Vahvasti viskinen. Suklaata ja paahdetta. Kohtuullisen makea.

Christmas Day requires something special. Bottled 05/09/16. One of Mikkel's best. 50 mins on the table after taking it off the fridge. Color is reflecting black. No foam. Scent offers nicely layered vanilla, within chocolate mudcake base. The glass I picked looked better than usual Teku glass I have, but doesn't make a good sniffer. Deep layered vanilla within dark malty chocolate once warmer. Taste is rather amazing. Thick, pulpy vanilla flavours, licorice, dark chocolate, coffee, slight ice creamy (real vanilla + lactose). Dark malts. I don't sense too much bourbon here, but it's still a bit too cold. Or the years rounded it away. Perhaps slight bourbon spices and wood, towards the finish. Body is nicely thick, flat-ish and round. Very little warmth at finish. Slick. Hmm. It's nothing too special, but still is rare to see such a wholesome display of vanilla. Could wish more barrel, but then again it's quite an old beer already. Well, let's just enjoy rest of it without thinking too much. Wait. Scratch the last paragraph. It's like Noa now. Chocolate and vanilla. Wholesome and thick. Like Noa on its best. This friggin nostalgia trigger always results instant score raises.