Mælkit ovat olleet tähän saakka sellainen sarja, että hieman on sydän sykkyrällään kun tätä lähden availemaan. Näitä ei sitten saa kiireellä pilata. Lasiin kaatuu aivan sysimusta öljy, joka ei valon kanssa tanssahtele. Vaahto on tiheän samettinen, hyvin pehmeä ja pitkään säilyvä suklaan värinen ilmentymä. Jättää sekä öljyisen että kauniisti muotoutuvan tarttumapinnan käydessään lasin kyljillä. Tuoksu on hyvin rikas ja runsas, vaatii hetken antaa ottaa happea paikoillaan. Bourbonin ilotulitus alkaa heti jo lasin ympäristössäkin, tynnyrikypsytys tuo mukanaan hiukan savuista tammea ja lämpöä, jalojuomainen paletti korostaa ylikypsää hedelmäisyyttä; jauhoista viikunaa, luumua ja kuivattua taatelia. Lakritsinen, hiukan suolainen ja tumman paahteinen karamellisyys haluaa vietellä mukaansa liköörimäiseen makeaan, jossa tumma hillo sitoo kaikkea kasaan. Tumma valuva suklaa ja nibsisyys sulavat edellämainittujen kanssa, näihin yhtyy kumminkin myös vahva paahteisuus maltaasta ja laadukkaasta, rasvaisesta kahvipavusta. Maku johtaa hieman liukuvampaan maailmaan; bourbon edelleen on avainsana, mutta päästää reilummin muut elementit läpi. Tynnyrikypsytys tuo pehmeää tynnyrisyyttä ja hentoa savuisuutta. Hedelmäisyys syvenee rusinaiseen, ylikypsän luumuiseen ja kääntyvämmin sherrymäiseen makeaan kypsyyteen. Suklaisuus jatkaa liukuvana kastikkeena ja sulavana konvehtina, kääntyen hiukan kaakaopapuiseen, puiseen pähkinäänkin. Lakritsinen syvyys leppyy ja karamellisyyden tummuus liukenee jalojuomaisen puolen mukaan. Paahteisuus on monialainen, kaikessa mukana kulkeva peruspilari. Jälkimaku tynnyrikypsä, suklainen, ylikypsän hedelmäinen, lakritsinen ja paahteisen karamellinen. Suutuntuma öljyinen, täyteläinen, tahmaava ja puraisevakin. Vaatii aikaa ja malttia, dekantoitumista ja hidasta tutustelua että nämä aukeavat. Sitten saakin nautiskella pitkään ja antaa vaan oluen tehdä sitä, mitä pari vuotta pullossa odotteli pääsevänsä tekemään.

Viskiä, maitosuklaata, espressoa, tummaa hedelmää.

Tuoksu lupaa enemmän kuin maku antaa.