Tuhat olutta sitten lasissa oli Lehe Pruulikodan 18 prosenttinen imperial stout Singularity. Kerta sattui kaapista löytymään saman puulaakin pari napsua vahvempaa sotalientä, niin laitetaan menemään ääntä kohti sitä sitten. Erityisen kaunista nestettä ulkonäöltään tämä ei ole. Ei nostanut vaahtoakaan. Tuoksusta tulee mieleen Barley wine. Sitten ensipuraisu. Ohuehko, erittäin vähähiilihappoinen suutuntuma. Hyviä makuja käy suussa, mutta myös hieman puistatuttaa. Maistuu rusinaiselle, karamelliselle ja kypsän luumuiselle. Alkoholi on aika hyvin piilossa, mutta potkua toki on niin paljon, että kulaukset jäävät luonnostaan pieniksi. Parin hörpyn jälkeen ei enää puistata. Kohtalaisen onnistunut tuote tällaiseksi överivahvaksi olueksi. Lähtökohtana on ollut Belgian strong ale, mutta enemmän tämä maultaan istuu Barley wine maisemaan. Hidasta juotavaa. Ei kiireisille, eikä varmaankaan oluenjuontiuraansa aloitteville Pinttaajille.

Lehe panimo R.I.P. Juomaan ei ole mitään lisättävää edelliseen arviooni. Hurjan onnistunut juoma tässä - kirjoittasinko - extreme sarjassa. 5,00€.

Panimon musta korkki. Ruskea pullo kauttaaltaan kiedottu muoviin, jossa tunnusmerkkejä, joita ei selvin päin ymmärrä. Nähtäväksi jää, ymmärtääkö pullon siemailun jälkeen. Lähes kirkas kuparinen juoma, jonka päälle vaahto ei halunnut asettua. Ensivaikutelma on salmiakkia punaviinillä. Seuraavalla kulauksella vaikutelma on ”ihan sama” miltä maistuu - voimaa on kyllä. Myöhemmin kolmannen sipaisun vaikutelmaksi ”tämä on enemmän sitä itseään kuin se itse on”. Jos jäi epäselväksi, niin kokeile itse. Helposti jää sanattomaksi tai kykenemättömäksi ilmaista tarkemmin makunautintoa. 5,00€.

Eiliseltä. Aika hurjat tehot on tässä...

Makea. Marjaisuutta ja rusinaa. Mausteinen. Hiivainen. Alkoholi maistuu ja tuntuu lämmittävästi. Varsin väkivaltaisten oloinen olut 🫨💢🤛

Kirkas ja mahongin ruskea, vaahdoton. Tuoksussa selkeää kuivattujen hedelmien makeutta ja maltaisuutta. Törkeän vahvaa mutta yllättävän hyvää. Aika menevää kun on lasillinen vettä kyytipoikana.