Joulupukki toi Norjan kautta pyörähtäessään pullollisen paikallista perinneolutta mukanaan, tuhat vuotta vanhalla tyylillä luotu savuolut kuulostaa erittäin mieluisalta. Lasiin kaatuu utuinen, ruskea olut joka valon edessä päästää kauniin punaisen itsestään kauttaaltaan lävitse. Vaahto on luonnonvalkoinen, melko hyvin säilyvä pientä sekakuplaa jättävä kertuuma oluen päällä. Tarttuu kevyesti lasiin laskeutuessaan. Tuoksu on hekumallisen mukava savusta, hieman turpeisestakin fiiliksestä, mutta pääasiassa savusaunamaisesta fiiliksestä. Luontojaan mukaan on tarttunut lempeää savukylkeä ja maltaan paahteistakin puolta savun rinnalle. Karamellisyyttä ja siirappisuutta on yllättävän paljon, hentoa hedelmäisyyttäkin ja metsämarjaista hilloisuutta tulee läpi selkeästi, myös puhdas katajaisuus ja itselleni aivan uusi ilmiö; lampaanvilla. Hämmentävän hyvin sopii tähän. Maku on hyvin pitkällä kierrolla tapahtuva ja kehkeytyy suussa pitkään. Savuisuus kääntyy nyt enemmän nuotiosavuiseksi fiilikseksi syysyössä, pehmeän turpeiseksi ja savukinkkuiseksi ateriaksi. Puuta tulee muutoinkin esiin enemmän ja hieman pähkinäinen liuku tulee jostain esiin, karamellisyys ja tumma siirappi ovat edelleen hyvin läsnä. Hedelmäisyys ehken kulkeutuu ohuena sitruksena, vahvempi metsämarjainen olemus kattaa laajemmin tuon puolen. Edelleen tuo lampaanvilla on mukana ja toimii, tuohon ehken jää maulla enemmän humalaista ruohoista makeutta katajanmarjan kanssa kiinni. Jälkimaku savuinen, turpeinen, nahkainen, puinen ja tumman karamellimaltainen. Suutuntuma liukuva, keskihapokas, keskitäyteläinen. Erittäin jännä savuolut. Elementit voi aistia, missä mitäkin on laitettu olueen mukaan. Myös nyt kylkiäisenä kermaisen savuporo-hirvikeiton ja Caol Ila 12yo:n kanssa voin sanoa, että mitä parhaimmillaan.

Riktigt rökig, smaken är motsvarigheten till lukten av tjärad båt. Nej, inget för mig!